Kuplassa mäen päällä?

Nyt kun olemme asuneet täällä Tsekeissä viisi kuukautta, tuli vihdoin hetki, jolloin miulla on itseasiassa aikaa istua alas, ja vaikka kirjoittaa ylös hiukan näistä kuukausista. Aika on mennyt siivillä ja olemme erittäin tyytyväisiä ratkaisuumme lähteä maailmalle. Viime keväänä haimme töitä Townshend International Schoolista, Etelä-Tsekeistä, ja kesäkuussa koululla vieraillessamme tykästyimme paikkaan ja sen mahdollisuuksiin, joten tänne päädyimme.

Mitä on tapahtunut siten kesäkuisen muuttopäätöksen? Työpaikan ja asunnon järjestettyä oli tietenkin vuorossa Suomen kodin vuokraaminen ja kissoille kodin löytyminen, jotka molemmat järjestyivät käsittämättömän hienosti, kiitos ihanien ihmisten ympärillämme. Heinäkuussa saimme Suomen kodin pakettiin (tai kahteen huoneeseen ja peräkärryyn) ennakoitua nopeammin ja suuntasimme kohti uusia haasteita ja seikkailuja. 

Näkymä kukkulamme päältä, koulun pihasta

Ajoimme ensiksi Varsinais-Suomeen viedäksemme kissavauvamme ystävän kissalauman jatkoksi, lainaan vuoden ulkomaanreissun ajaksi. Saimme nauttia Turun saaristosta, auringon paisteesta ja rakkaitten ystäviemme seurasta muutaman päivän ajan, ennen kuin suuntasimme aamuvarhaisella kohti Helsinkiä ja Tallinnan lauttaa. 

Ajomatka Tallinnasta uuteen kotiimme Tsekeissä kesti 25h. Toki tuohon aikaan täytyy lisätä pari pikaista vessataukoa sekä rakkaani (joka tietenkin ajoi koko matkan) 40minuutin nukkumatauko jossakin Varsovan lähellä yön pimeimpinä tunteina. Ja täytyy sanoa, että jälleen kerran takapenkin 9- ja 11-vuotiaamme osottivat kärsivällisyyttä ja pienistä asioista nauttimisen taitoa tuolla mittavalla ajomatkallamme.

Päädyimme siis keskelle vehmasta ja lämpöistä Etelä-Bohemiaa, kukkulan päälle omaan mikrokosmokseen. Ensimmäisen viikkojen aikana ennätimme hiukan tutustumaan seutuun ja jopa oppimaan muutaman sanan tsekkiäkin, mutta sitten alkoi arki kansainvälisessä koulussa kukkulan päällä. Koko elämämme tapahtuu englanniksi (kotikielenä toki pysyy suomi) ja kosketuspinta paikalliseen elämänmenoon jää valitettavan kapeaksi. Kansainvälisen koulumme oppilaista monet toki asuvat kotona vanhempiensa kanssa, mutta heistäkin valtaosa on expat-perheitä erimittaisilla työkomennuksilla. Odotan innolla tammikuuta, sillä eräs kollegamme on luvannut aloittaa meille säännölliset tsekin tunnit, sillä englannilla täällä kukkulan ulkopuolisessa maailmassa ei todellakaan pärjää. Saksan kielen taitonikin on näiden kuukausien kuluessa vahvistunut hurjasti, sillä paikalliset pääasiassa puhuvat vieraina kielinään venäjää ja saksaa. Nuoremmat toki osaavat englantia, mutta useimmat kieltäytyvät sitä puhumasta ollessaan epävarmoja kielitaitonsa suhteen. Hmmm, tuleepa jostain syystä mieleeni monen suomalaisen arasteleva suhtautuminen kielitaitoonsa...

Ensimmäinen täällä oppimamme asia, joka tsekin kielen kautta meille paljastui, oli se miten paljon suomen kielessä onkaan lainasanoja tai johdannaisia toisesta slaavilaisesta kielestä venäjästä. Jostain syystä -valtaosan elämästäni kuitenkin Itä-Suomessa asuneena- tämä oli jäänyt ymmärtämättä. Mistäkö tämä ahaa-elämykseni tuli? No kokispullon kyljestä tietenkin! Ihmettelimme että mitähän se tuo "pusu" tuossa pullon etiketissä tarkoittaa (perusmuoto tosin pusa). Ai pientä suukkoa? Jännä homma, miten se on sama suomeksikin?

Tästä kuplasta ja elämästä täällä voisi kirjoittaa pitkästikkin, sen verran mielenkiintoista tämä elo monikulttuurisuudessaan nykyään on, mutta ehkäpä painan nyt julkaise-nappulaa. Ja koska en enää vuosien jälkeen saanut vanhaa Havinoita-blogiani päivitettyä, niin siksi blogin nimikin venyi pitemmäksi. 

Rauhallista joulun aikaa kaikille teille joulua juhlistaville! Ja onnellista loppuvuotta myös kaikille muille!