Ikävänkaltainen tunne

Me kaikki viihtymme täällä todella hyvin ja voisimme kuvitella asuvamme täällä vaikka kauemminkin. Mutta. Kyllä, kuulit aivan oikein: kyllä siellä oli pienoinen mutta lauseen lopussa! Sillä samanaikaisesti kun viihdymme tässä herkessä, niin on toki ikävä rakkaita ihmisiä, tiettyjä tuttuja ruokia tai asioiden hoitamisen helppoutta. 

Ensimmäiset kuukaudet itkettiin kissojen kaipuuta, ystävien kaipuuta, yleistä elämisen helppouden kaipuuta. Tsekkiläinen voi maistui yksinkertaisesti väärältä tuomisruisleivän päällä. Ja vaikka järjellä ajateltuna voi on voi; mitä väliä onko sen maito lypsetty Suomessa vai Tsekeissä? Niin kokemus korvien välissä -tai suussa- oli aivan toinen.

Kun tuli ensimäiset viileät kelit olisin ollut valmis lähtemään kotiin saunomaan, karkuun kylmän kosteaa ilmaa, joka upposi luihin ja ytimiin. Tai kun ois vaan päässyt omaan suihkuun! Muistatko miltä sen meiän suihkun lattialämmitettykivilattia tuntuu jalkojen alla?

Kun työ aiheutti stressiä, ja olisin tarvinnut ottaa hetken happea, niin silloin vasta -hötkyillessäni levottomana- tajusin, että miun tapani rentoutua sisältää vieressä rötköttävän kissan, joka hurrittaa miut rauhalliseksi. Eipä ollut Katajaa täällä kotona apumiehenä, joten piti keksiä muita keinoja itseni tyynnyttämiseksi. Ja ei, en todellakaan lähtenyt lenkille mieheni kanssa. Kiitos kysymästä kuitenkin!

Ikävä ei meillä ole näyttäytynyt yleisluontoisena "koti-ikävänä", vaan ikävä on usein kohdistunut tiettyihin hetkiin. Iltatee rakkaan ihmisen kanssa (tietystä mukista). Suklaata ja salmiakkia kirjaa lukiessa. Chick flick with Ben&Jerry's (tietenkin jaettuna ystävän kanssa). Merkityksellinen syvällinen keskustelu ystävän kanssa niin että siihen yltää koskemaan.  Tai makuihin. Riisipuuro, ruisleipä, oltermanni, irttarit, mynthonit, Fazerin "joulusuklaat". Mitä näitä nyt onkaan ;)

Onneksemme muutimme riittävän lähelle sekä hyvien ja kohtuuhintaisten kulkuyhteyksien päähän; ystävät ovat kyläilleet tasaisena virtana. Oi rakkaus! Ja kyllä, matkalaukut/reissukassit ovat kyllä hiukan painaneet tuomisten vuoksi. Kiitollisina syömisistä, Marimekoista ja esimerkiksi mäntysuovasta. Ja sydän täynnä rakkautta ja kiitollisuutta rakkaitten ihmisten antamasta yhdessäolon-lahjasta. 

Sitten tuli joulunaika. Meiän perheen traditio (haudoillakäynnin, jouluruokien ja saunan ohessa) on ollut Avoimet ovet. Eli ystävät ympäri maata ovat kokoontuneet meille viettämän joulupäivää ja -iltaa omien aikataulujensa mukaan. Olemme sosialisoineet, syöneet ja pelanneet lautapelejä. Vanhat ystävät ovat kohdanneet ja uusia ystävyyssuhteita on muodostunut kun ollaan nautittu yhteisestä laatuajasta. Enpä tiennyt viime vuonna, että se oli tällä erää viimeinen sen kaltainen joulu. Tämän vuoden tyhjän kampuksen -kokemus auttoi ymmärtämään miten tärkeää on osata arvostaa jokaista hetkeä silloin kun sitä eletään. Toivon, että muistan tämän opin jatkossakin. Ja kiitos kaikille teille jotka normaalisti tulette Avoimiin oviimme vaikka vain piipahtamaan - sillä yhteisöllisyydellä ja jakamisella on merkitystä!

Česky Krumlov

Meiltä 35 kilometrin päässä on eräs upea Unescon maailmanperintökohde: Česky Krumlov- niminen historiallinen pikkukaupunki. Kaupungin vanha keskusta sijaitsee Valtava-joen mutkassa, linnan kohotessa joen toisella puolella kallion päällä. 

Linnan alueella riittää nähtävää ja ihasteltavaa vaikka useammaksikin kerraksi. 

Ensimmäinen maininta kaupungista on jo vuodelta 1253, joten ei ihmekkään että idyllisen kaupungin pitkä historia houkuttelee turisteja. 

Ja onhan siellä viihtyisääkin!

Muutama sana sijainnistamme

Koulun sijainti on loistava, meiltä Prahaan ajaa pari tuntia, Wieniin alle kolme. Välimerelle menee noin 6,5h. 

Valitettavasti Tsekeissä palkkataso on huomattavasti ympäröiviä (Euromaita) alhaisempi, ja vaikka palkkamme riittää kivasti elämiseen Tsekeissä, ei sillä ole samaa ostovoimaa ulkomailla. Onneksemme palvelut täällä ovat edullisia, ja 200 Kč (korunaa) riittää mainiosti yhden hengen ravintolaillalliseen, sillä onhan se huimat 7,4 €. 

Tsekeissä, tai ainakin täällä meillä päin, syödään paljon pehmiksiä. Isot miehetkin jonottavat kesäisin zmrzlina-kioskien edessä -hyvästä syystä! Suomalaisen pehmiksen kokoinen tötterö on noin 15 Kč (56 senttiä) ja sellainen valtava möhköfantti 25Kč (93 senttiä).

Hlubokásta löytyy paitsi erinomaiset urheiluharrastusmahdollisuudet, niin myös oikea linna! Tuossa linnassa kuvattiin juuri joitakin viikkoja sitten Hollywoodilaisittain Underworld 4-vampyyri-&ihmissusileffaa. Oli kuulkaa tekokuut ja kaikki tykötarpeet! 

Hlubokássa on kaksi kukkulaa, joiden välistä virtaa Vltava; joen tällä puolen tämä meiän ja tuolla toisella puolen jokea tuo linnan kukkula. Tuon linnakukkulan juurella sijaitsee Hlubokán keskusta. 

Meiltä tunteroisen päässä on Itävallan raja. Koska se on EU:n sisäraja ei siellä ole moneen vuoteen ollut rajamuodollisuuksia. Ja näin ollen rajavartioiden asuintalo on tyhjentynyt. Viime kesänä, kun Eurooppaan asti selvisi yhä enemmän turvaahakevia ihmisiä, ja mm. Itävalta sai vastaanottaa heitä enemmän päivässä kuin heidän vastaanottokeskuskapasiteettinsä oli, alettiin etsiä luovia ratkaisuja pulmaan. Mies joka omistaa nuo tyhjillään seisovat asunnot, Tsekin ja Itävallan välisellä raja-alueella, tarjosi niitä turvapaikahakijoiden majoitukseen. Ja niinpä koulumme viikottainen palveluprojekti on ollut ajaa tuonne tapaamaan siellä asuvia perheitä. Arabian ja persian kielen taitoiset ovat voineet käydä merkityksellisiä keskusteluja. Ja monet meidän saksaa osaavista nuoristamme ovat viikoittain opettaneet näille tapaamilleen turvapaikanhakijoille saksaa. Ja ne mukana olleet townshendiläiset, joiden kielitaito on jotakin muuta, ovat esimerkiksi osallistuneet lasten kanssa jaliksen peluuseen ja pitäneet huolta pienemmistä lapsista heidän vanhempiensa saksantuntien aikana.

Meiän alakoululaisten elämä

Meiän expat-elämä on ollut intensiivistä ja hyvää. Kun heinäkuun lopulla saavuimme tänne oli helle jatkunut jo jonkin aikaa ja koulukampuksen nurmikot alkoivat kellastua. Egyptiläinen ystävämme totesi näkymän olevan kotoisa, kuin suoraan Kairosta. Viikkojen vieriessä myös pihan ja lähimetsän koivut alkoivat kärsiä kuivuudesta, lehdet käpristyivät ja alkoivat varista. Metsäpoluilla rapisi kippuraiset lehdet jalan alla. Mutta me nautimme lämmöstä ja auringosta. 

Koulutyö alkoi 24.8. ja meiän muksut aloittivat primary school-taipaleensa. Townshendissä alakoululuokat ovat maltillisenkokoisia yhdysluokkia, kuten kotonakin lasten omassa koulussa on. Hiukan jännitti nuorimmaisen kohdalla, sillä tullessamme hän ei juurikaan englantia puhunut. Kolme hiljaista kuukautta myöhemmin kaveri puhuu sujuvaa amerikkaa. Ja paljon ;)

Osittain lapsen amerikanaksentti selittyy sillä, että lapsen oma opettaja (home room teacher) on amerikkalainen, joskin kasvanut Japanissa. Isompi merkitys taitaa kuitenkin olla sillä että nuorimmaisen tosi hyvä ystävä täällä on amerikkalainen. Myös 5.-6.-luokan oma opettaja on Amerikasta. Hänen lisäksi heitä opettaa mielenkiintoinen kombinaatio yläkoulun aineenopettajia (Science, Geography, English, Drama, History), ja hyvin näyttää homma toimivan. 6.-luokkalaisen lempiaineet ovat draama ja musiikki (joissa molemmissa on aivan loistavat opettajat!). Vai mitäs sanotte 5.-7.-luokkien koko talven kestävästä draamaprojektista: Narnia-musikaali? 

Nuorimmainen tykkää myös draamasta ja -yllättävää kyllä- spellingistä, eli tavaamisesta. Kyseisessä aineessa oppilaat saavat viikon aluksi parikymmentä uutta sanaa opeteltavaksi. Kyseisen viikon sanoja yhdistää jokin kirjain-/äänneyhdistelmä, ja sitten niitä jumpataan viikko erilaisten tehtävien muodossa. Perjantaisin on aina oikeinkirjoitustesti. Yleensä nuorimmaisen tulos on 10/11 tai jopa 11/11 -tuloksilla saattaa olla suora yhteys nuorimmaisen motivaatioon :D

Jotain täällä koulussa tehdään oikein, sillä molemmat muksut ovat rohkaistuneet valtavasti. Tytär, joka ei ole juurikaan yökyläillyt (jos vaikka tulee ikävä keskenkaiken) on useamman kerran kuussa yötä kavereillaan. Ja nuorimmainen puhuu! Jopa lavalla, näytelmässä, koko alakoulun joulukonsertissa -se sama lapsi, jolle oman luokan edessä puhuminen oli aivan kestämätön paikka. Kiitollisina seuraamme kehitystä. 

Koulua täällä käydään joka päivä kello 8.30 - 14.10. Poikkeuksena 5.-6.-luokkalaisilla on keskiviikon tuntia pidempi päivä. Oppitunti kestää 40 minuuttia, jonka jälkeen on noin viiden minuutin siirtymäaika. Ulkovälkkiä -tai välkkiä muutenkaan- täällä ei juuri tunneta. Toki suomalaisesta näkökulmasta tämä Brittikoulun erityispiirre aiheutti hiukan puhinaa, mutta alkujärkytyksestä toivuttuamme hyvinhän tuo näyttää sujuvan. Vaikka luokissa on kaikenlaista vipeltäjää, niin täällä on selvät sävelet. Tehdään niin kuin opettaja sanoo. 

Meiän muksut nauttivat eräästä TIS:n erityispiirteestä: koulupuvut. Ah, miten on mukavaa, kun joka päivä saa vetää päälleen samat (tai samanlaiset) vaatteet. Meiän aistiyliherkkä-nuorimmainen on tyytyväinen, ja äiti myös (kunhan vain muistaa pestä ajoissa sen toisen kappaleen).

Siinäpä alakoulua meiän perheen kokemana. Seuraavalla kerralla voisin kertoa kodistamme tai lisää sijainnistamme? 

Missäkö olemme töissä?

Muutimme siis Tsekkeihin, Hluboká nad Vltavou-nimiseen pikkukaupunkiin. Hluboká sijaitseen Valtava-joen varrella vehmaassa ja kumpuilevassa Etelä-Bohemiassa. Etkö ole kuullut Hlubokásta? No eihän se ole ihmekkään, sillä vaikka tämä onkin tsekkiläisittäin verrattain tunnettu pikkukaupunki, niin Euroopan-kartalla se ei juuri erotu. Lähin kiintopiste suomalaisittain taitaa olla České Budějovice, joka on viereinen 93000-asukkaan kaupunki.

Miten päädyimme juuri tänne? Töiden perässä. Hluboká on liikuntaan ja vapaa-ajan viettoon profiloitunut pikkukaupunki, josta löytyy yksi Tsekin tasavallan kolmesta kansainvälisestä koulusta, Townshend International School.

Townshend International School (TIS) on nimensä mukaisesti kansainvälinen koulu. TIS on yksityinen koulu, jonka opetussuunnitelman runkona käytetään Cambridgen hyväksymää opetussuunnitelmaa. Suomessa vastaavuutta löytyy lukiotasolta IB-linjoilta. Koulussa on primary school (meiän alakoulua ja päiväkotia vastaavat ikäluokat) sekä secundary school (joka sisältää yläkoulun ja lukion). Selkeimmät erot suomalaiseen koulujärjestelmään ovat, että nuorimmat koululaiset ovat 3-4-vuotiaita (prekindergarten) ja lukio on 4-vuotinen.

Alakoulu (Primary school)

Prekindergarten (3-4v)

Kindergarten (5-6v)

Lower primary (Luokat 1-2)

Middle primary (Luokat 3-4)

Upper primary (Luokat 5-6)

Secundary school jakautuu seuraavasti;

Yläkoulu/

Grade 7

Grade 8

Grade 9

Lukio/

Level I

Level II

Level III

Level IV

Townshend International Schoolin oppilaat tulevat ympäri maailmaa. Osa oppilaista saapuu Townshendiin yksin (asuntolaan), osa taas perheensä kanssa, esimerkiksi vanhempansa työn myötä. Alakouluikäiset oppilaat asuvat kotona, ja siinä ikäryhmässä on tasaisesti sekä tsekkiläisiä lapsia, joiden vanhemmat haluavat lapsilleen kansainvälistä koulutusta että expat-perheiden lapsia. 

Kuten äsken mainitsin, osa oppilaista asuu koulun asuntolassa. Meillä on koulukampuksella erilliset tyttöjen ja poikien asuntolat (dormitory), jotka sijaitsevat vierekkäin koulurakennusta vastapäätä.  

Oikealla koulurakennuksen pääty, vasemmalla poikien asuntola. Koulun takaa näkyy tyttöjen asuntolan päätyä.

Townshend International Schoolissa on arkipäivää oppilainen monikulttuurisuus, ja koulun henkilökunta on sitä myöskin.  Esimerkiksi tällä hetkellä tyttöjen asuntolavanhemmat ovat saksalais-australialainen pariskunta, heitä avustaa (dorm assistant) maorirouva Uudesta-Seelannista. Lisäksi heillä on palvelusvuodentekijänä nuori nainen Ecuadorista. Meillä täällä poikien puolella asuntolavanhemmat ovat siis Suomesta, meitä avustaa kaveri Egyptistä sekä palvelusvuotelaisemme on nuori kundi Gibraltarilta. Lisäksi asuntolahenkilökunnan vahvuuteen voidaan laskea Irlantilainen rouva, joka on apuna molemmissa talouksissa. 

Ketäs siellä asuntolassa sitten asuu? Asuntolaan asumaan voidaan periaatteessa hyväksyä 12-vuotiaana, sillä nuorimmat yläkoululaiset ovat sen ikäisiä, mutta siinä käytetään kyllä harkintaa. Tällä hetkellä ikähaitari on 13-20v. Osa meiän nuorista on elänyt vanhempiensa kanssa expat-elämää monessa maassa ja sitäkautta päätyneet TIS:iin, toiset taas ovat itse etsineet ja löytäneet mieleisensä lukion täältä Euroopan ytimestä. Toki on meillä niitäkin nuoria, joiden vanhemmat ovat syystä tai toisesta todenneet Townshendin olevan paras mahdollinen vaihtoehto heidän nuorelleen juuri nyt. 

Lisäksi yläkoulu- ja lukioikäisissäkin on Townshendissa tietenkin päiväoppilaita, eli heitä joiden vanhemmat asuvat lähistöllä, ja nuoret voivat näin ollen asua kotonaan. 

Millaista meillä on? No meiän logiikka on, että tämä on koti ja me ollaan tän kotitalouden vanhemmat. Toki eihän tämä ole ihan tyypillinen koti, sillä harvoilla vanhemmilla taitaa kuitenkaan olla 30 teinipoikaa kotona. Meilläpä on :D! Ja naapurin tyttölässä on reilu 20 neitoa. 

Meillä täällä asutaan 2-3 hengen huoneissa, joissa on oma kylpyhuone. Lisäksi meillä on yhteinen olohuone-keittiö (Family room / lounge), hiljentymis-/rukoushuone sekä tietenkin pesutupa. Löytyyhän meiltä yhteisiä tiloja vielä pieni punttisali, iso pyörävarasto, sekä reilusti aulatilaa, vaikka pyykkien kuivatukseen. 

Mitä se teiän työ oikein on? Koska olemme asuntolavanhempina eräänlaisia sijaisvanhempia teemme tietenkin oman arkipäivän kasvatustyömme ohella tiivistä yhteistyötä sekä koulun (akateeminen johtaja, opettajat, koulupsykologi, terveydenhoitaja, hallinto) että vanhempien kanssa. Työpäivämme alkaa aamulla ennen klo 7 poikien herättelyllä, ja luonnollisesti päättyy yötä myöten kun saamme isoimmat pojat sänkyyn klo 23.  Päivällä kun pojat ovat koulussa, tapaamme poikien asioissa asuntolajohtajaa tai akateemisen puolen immeisiä. Iltapäivällä -poikien palattua koulusta- vaihdamme kuulumisia, osallistumme aktiviteetteihin ja autamme arkipäivän askareissa (kuten läksyjen teko). Työmme on paljon nuorten rinnallakulkua, heidän voimautumisen ja yksilön aloitteellisuuden tukemista sekä ihan käytännön systemaattista kasvatustyötä.

Kuplassa mäen päällä?

Nyt kun olemme asuneet täällä Tsekeissä viisi kuukautta, tuli vihdoin hetki, jolloin miulla on itseasiassa aikaa istua alas, ja vaikka kirjoittaa ylös hiukan näistä kuukausista. Aika on mennyt siivillä ja olemme erittäin tyytyväisiä ratkaisuumme lähteä maailmalle. Viime keväänä haimme töitä Townshend International Schoolista, Etelä-Tsekeistä, ja kesäkuussa koululla vieraillessamme tykästyimme paikkaan ja sen mahdollisuuksiin, joten tänne päädyimme.

Mitä on tapahtunut siten kesäkuisen muuttopäätöksen? Työpaikan ja asunnon järjestettyä oli tietenkin vuorossa Suomen kodin vuokraaminen ja kissoille kodin löytyminen, jotka molemmat järjestyivät käsittämättömän hienosti, kiitos ihanien ihmisten ympärillämme. Heinäkuussa saimme Suomen kodin pakettiin (tai kahteen huoneeseen ja peräkärryyn) ennakoitua nopeammin ja suuntasimme kohti uusia haasteita ja seikkailuja. 

Näkymä kukkulamme päältä, koulun pihasta

Ajoimme ensiksi Varsinais-Suomeen viedäksemme kissavauvamme ystävän kissalauman jatkoksi, lainaan vuoden ulkomaanreissun ajaksi. Saimme nauttia Turun saaristosta, auringon paisteesta ja rakkaitten ystäviemme seurasta muutaman päivän ajan, ennen kuin suuntasimme aamuvarhaisella kohti Helsinkiä ja Tallinnan lauttaa. 

Ajomatka Tallinnasta uuteen kotiimme Tsekeissä kesti 25h. Toki tuohon aikaan täytyy lisätä pari pikaista vessataukoa sekä rakkaani (joka tietenkin ajoi koko matkan) 40minuutin nukkumatauko jossakin Varsovan lähellä yön pimeimpinä tunteina. Ja täytyy sanoa, että jälleen kerran takapenkin 9- ja 11-vuotiaamme osottivat kärsivällisyyttä ja pienistä asioista nauttimisen taitoa tuolla mittavalla ajomatkallamme.

Päädyimme siis keskelle vehmasta ja lämpöistä Etelä-Bohemiaa, kukkulan päälle omaan mikrokosmokseen. Ensimmäisen viikkojen aikana ennätimme hiukan tutustumaan seutuun ja jopa oppimaan muutaman sanan tsekkiäkin, mutta sitten alkoi arki kansainvälisessä koulussa kukkulan päällä. Koko elämämme tapahtuu englanniksi (kotikielenä toki pysyy suomi) ja kosketuspinta paikalliseen elämänmenoon jää valitettavan kapeaksi. Kansainvälisen koulumme oppilaista monet toki asuvat kotona vanhempiensa kanssa, mutta heistäkin valtaosa on expat-perheitä erimittaisilla työkomennuksilla. Odotan innolla tammikuuta, sillä eräs kollegamme on luvannut aloittaa meille säännölliset tsekin tunnit, sillä englannilla täällä kukkulan ulkopuolisessa maailmassa ei todellakaan pärjää. Saksan kielen taitonikin on näiden kuukausien kuluessa vahvistunut hurjasti, sillä paikalliset pääasiassa puhuvat vieraina kielinään venäjää ja saksaa. Nuoremmat toki osaavat englantia, mutta useimmat kieltäytyvät sitä puhumasta ollessaan epävarmoja kielitaitonsa suhteen. Hmmm, tuleepa jostain syystä mieleeni monen suomalaisen arasteleva suhtautuminen kielitaitoonsa...

Ensimmäinen täällä oppimamme asia, joka tsekin kielen kautta meille paljastui, oli se miten paljon suomen kielessä onkaan lainasanoja tai johdannaisia toisesta slaavilaisesta kielestä venäjästä. Jostain syystä -valtaosan elämästäni kuitenkin Itä-Suomessa asuneena- tämä oli jäänyt ymmärtämättä. Mistäkö tämä ahaa-elämykseni tuli? No kokispullon kyljestä tietenkin! Ihmettelimme että mitähän se tuo "pusu" tuossa pullon etiketissä tarkoittaa (perusmuoto tosin pusa). Ai pientä suukkoa? Jännä homma, miten se on sama suomeksikin?

Tästä kuplasta ja elämästä täällä voisi kirjoittaa pitkästikkin, sen verran mielenkiintoista tämä elo monikulttuurisuudessaan nykyään on, mutta ehkäpä painan nyt julkaise-nappulaa. Ja koska en enää vuosien jälkeen saanut vanhaa Havinoita-blogiani päivitettyä, niin siksi blogin nimikin venyi pitemmäksi. 

Rauhallista joulun aikaa kaikille teille joulua juhlistaville! Ja onnellista loppuvuotta myös kaikille muille!