Meiän alakoululaisten elämä

Meiän expat-elämä on ollut intensiivistä ja hyvää. Kun heinäkuun lopulla saavuimme tänne oli helle jatkunut jo jonkin aikaa ja koulukampuksen nurmikot alkoivat kellastua. Egyptiläinen ystävämme totesi näkymän olevan kotoisa, kuin suoraan Kairosta. Viikkojen vieriessä myös pihan ja lähimetsän koivut alkoivat kärsiä kuivuudesta, lehdet käpristyivät ja alkoivat varista. Metsäpoluilla rapisi kippuraiset lehdet jalan alla. Mutta me nautimme lämmöstä ja auringosta. 

Koulutyö alkoi 24.8. ja meiän muksut aloittivat primary school-taipaleensa. Townshendissä alakoululuokat ovat maltillisenkokoisia yhdysluokkia, kuten kotonakin lasten omassa koulussa on. Hiukan jännitti nuorimmaisen kohdalla, sillä tullessamme hän ei juurikaan englantia puhunut. Kolme hiljaista kuukautta myöhemmin kaveri puhuu sujuvaa amerikkaa. Ja paljon ;)

Osittain lapsen amerikanaksentti selittyy sillä, että lapsen oma opettaja (home room teacher) on amerikkalainen, joskin kasvanut Japanissa. Isompi merkitys taitaa kuitenkin olla sillä että nuorimmaisen tosi hyvä ystävä täällä on amerikkalainen. Myös 5.-6.-luokan oma opettaja on Amerikasta. Hänen lisäksi heitä opettaa mielenkiintoinen kombinaatio yläkoulun aineenopettajia (Science, Geography, English, Drama, History), ja hyvin näyttää homma toimivan. 6.-luokkalaisen lempiaineet ovat draama ja musiikki (joissa molemmissa on aivan loistavat opettajat!). Vai mitäs sanotte 5.-7.-luokkien koko talven kestävästä draamaprojektista: Narnia-musikaali? 

Nuorimmainen tykkää myös draamasta ja -yllättävää kyllä- spellingistä, eli tavaamisesta. Kyseisessä aineessa oppilaat saavat viikon aluksi parikymmentä uutta sanaa opeteltavaksi. Kyseisen viikon sanoja yhdistää jokin kirjain-/äänneyhdistelmä, ja sitten niitä jumpataan viikko erilaisten tehtävien muodossa. Perjantaisin on aina oikeinkirjoitustesti. Yleensä nuorimmaisen tulos on 10/11 tai jopa 11/11 -tuloksilla saattaa olla suora yhteys nuorimmaisen motivaatioon :D

Jotain täällä koulussa tehdään oikein, sillä molemmat muksut ovat rohkaistuneet valtavasti. Tytär, joka ei ole juurikaan yökyläillyt (jos vaikka tulee ikävä keskenkaiken) on useamman kerran kuussa yötä kavereillaan. Ja nuorimmainen puhuu! Jopa lavalla, näytelmässä, koko alakoulun joulukonsertissa -se sama lapsi, jolle oman luokan edessä puhuminen oli aivan kestämätön paikka. Kiitollisina seuraamme kehitystä. 

Koulua täällä käydään joka päivä kello 8.30 - 14.10. Poikkeuksena 5.-6.-luokkalaisilla on keskiviikon tuntia pidempi päivä. Oppitunti kestää 40 minuuttia, jonka jälkeen on noin viiden minuutin siirtymäaika. Ulkovälkkiä -tai välkkiä muutenkaan- täällä ei juuri tunneta. Toki suomalaisesta näkökulmasta tämä Brittikoulun erityispiirre aiheutti hiukan puhinaa, mutta alkujärkytyksestä toivuttuamme hyvinhän tuo näyttää sujuvan. Vaikka luokissa on kaikenlaista vipeltäjää, niin täällä on selvät sävelet. Tehdään niin kuin opettaja sanoo. 

Meiän muksut nauttivat eräästä TIS:n erityispiirteestä: koulupuvut. Ah, miten on mukavaa, kun joka päivä saa vetää päälleen samat (tai samanlaiset) vaatteet. Meiän aistiyliherkkä-nuorimmainen on tyytyväinen, ja äiti myös (kunhan vain muistaa pestä ajoissa sen toisen kappaleen).

Siinäpä alakoulua meiän perheen kokemana. Seuraavalla kerralla voisin kertoa kodistamme tai lisää sijainnistamme?